Suru

 
 
 
Kun heräsin tänään tunsin vain surua.
Miksi se tulee ja miksi se ei lähde koskaan kokonaan pois?
Jotku päivät on hyviä. On iloa ja kiitolisuutta. Olen kiitollinen kaiksita mitä minulla on ja olen saanut. 
Hymyilevä nainen joka rakastaa maailmaa. Niin minä tunnen.
Minä tiedän että olen valitsu tämän elämän ja tämän kohtalon, koska minulla pitää kehittyä henkisesti.
Olen antanut kolmelle ihanalle pojalle elämän tänne maan päälle. Hekin on valitsenut minut heidän äidiksi.
Kun olen surullinen yritän ajattelen niin. Se on pikkuinen, tai oikeesti iso lohdutus.
Me kaikki tiedetään mitä me tulemme kohtaamme kun synnytään tänne maan päälle. Sitten kun me tulemme, me monet unohdetaan meidän elämän siellä henkimaassa on ja mitkä ongelmat me olemme haluneet kohdata maanpäällä.
Minulla on ollut monta hetkeä kun olen ajatellut että olen huono äiti.
En ole yhtä pirteä, terve tai rikas kuin muut vanhemmat. Se ärsyttää niin!
En ole aina voinut olla lasteni läsnä niin kun äitien täytyy olla. Syy on ollut masennuksien takia mitä olen käynyt elämäni läpi. 
Olen yrittänyt antaa poikiilleni paljon rakkautta, turvallisen kodin ja antanut heidän tietää kuinka kaunis ja viisas sielu heillä kolmella on.
Vaikka kuinka rakastan lapsiani, kuolema on koputtanut minun oven takana mota kertaa. Olen halunut ja yrittänyt avata sen.
Mutta minulla on aina, viimesessä hetkessä kun olen yrittänt aukasta oven, ollut sielu mikä on minun siskon, hän on sulkenut oven kiinni ja pitänyt avaimen taskussa, kunnes olen taas vahvempi.
Se ikävä juttu tässä on että en ole uskaltanut pyytää apua lääkäreiltä aikaisemmin. Olen ajaellut että olen huono äiti jos minulla tarttee syödä masennus lääkkeitä jotta jaksan elää ja olla hyvä äiti.
Tämä hävettää kertoa ja tunnustaa. Mutta se on pakko. Sillon huomaan kuinka alhaalla olen ollut ja välillä viellä olen.
Olen nyt alkanut ottaa vastaan apua ja alan voimaan paremmin.
Tunnen että olen enemmän vapaa ja iloinen. 
Jotku päivät ovat kuitenkin vaikeita, mutta minulla on ememmän hyvin entäkö huonoja päiviä.
Uni, meditointi, ruoka, kävästä ulkona, jatkaa ottamaan minun lääkkeitä, se on se mikä tekee että alan ja jatkan voimaan paremmin
Kiitos teille kun laitoitte oven lukkoon.
En oisi muuten tänäpäivänä täässä.
Kiitos.
  
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

noidan.blogg

Försöker hitta ljuset och lugnet i mörkret

RSS 2.0